Yleisön pyynnöstä taitaa olla mamman aika aktivoitua hieman päivittämään tänne Nukan kuulumisia.

Tärkeimpänä uutisena on tietysti Nukan agilityharrastuksen alkaminen. Harjoittelu alkoi heti juoksujen loputtua ja kerran viikossa olemme nyt käyneet treenaamassa pitkin talvea. Esteissä ei mitään suuria ongelmia ole ollut, hypyt piti tosin aloittaa varsin matalalta, koska muuten Nuka meni ali (ja eipä sitä nyt vuoden ikäistä viitsi ihan maksimikorkeudesta hyppyyttääkään). Putki tuotti aluksi suurta tuskaa, suora putki ei ollut mikään ongelma, mutta mutkainen ja varsinkin tumma putki ei Nukalle aluksi kelvannut ollenkaan. Lopulta runsaan harjoittelun jälkeen Nuka äkkäsi, että sieltähän pääsee sittenkin läpi ja siinä samassa putkesta tuli Nukan lempieste A:n lisäksi. Nykyisin putki onkin melkeinpä luotettavin este, johon Nuka irtoaa useankin metrin päästä jos vain vauhtia on riittävästi.

Toinen pienehkö ongelma on keinu, kyllä Nuka sen yleensä menee, välillä vain muistaa että ei tämä ollutkaan niin kivaa ja ei suostu kiipeämään. Mutta joka kerran on kyllä lopuksi senkin mennyt, kun vain on riittävästi ollut namia tarjolla. Useimmiten ei kuitenkaan mitään ongelmaa ole ja keinu menee ihan mukavasti. Kepeissä on vähän sama juttu, useimmiten ihan ok (tosin ei kyllä ilman hyvin tarkkaa ohjausta ymmärrä niistä mitään), välillä tulee päiviä jolloin mutkittelu ei vain Nukan aivoihin mahdu.

Vauhtia Nukalta löytyy ja intoa, vielä kun mammaan saisi hieman poweria lisää että pysyisi perässä. Aika tarkkaa ohjaustakin Nuka vaatii, muuten lähtee äkkiä etsimään sitä omaa lempiestettänsä ja muutenkin vähän soveltaa rataa omaan tarkoitukseen. Nameissa Nuka on vielä kovasti kiinni ja seuraakin namikättä kuin hai laivaa, joskus voisi varmaan kokeilla miten rata sujuu ilman nameja. Nyt on kuitenkin vielä tärkeintä, että palkka tulee hyvästä suorituksesta nopeaan, varsinkin kontakteilla.

Hyvänä päivänä olemme menneet kakkosluokan radan nollana läpi (toki namit ovat mukana ja koiraankin on koskettu matkalla), huonona taas Nukaa ei voisi juuri kiinnostaa. Onneksi huonoja päiviä on aika harvassa. Yleensä harjoituksissa ehdimme tehdä yhden pitkän radan pari kertaa ja toisen pikkukiemurtelun toiset kaksi kertaa. Välillä huomaa, että viimeiset alkavat olla Nukalle liikaa, kun ei enää keskittyminen riitä niin pitkälle. Varsinkin hitaammat kiemurteluradat lopussa saattavat viedä Nukan mielenkiinnon äkkiä pois, Nuka kun haluaisi vain juosta kovaa ja vähän hyppiä matkalla.

Loppukevään ja kesän harjoitukset jäävätkin sitten vähän vähemmälle, mamma kun keskittyy taas kasvattamaan muhkeaa keskivartaloa. Toivottavasti Nuka pääsee kuitenkin välillä harjoittelemaan kasvattajien kanssa, ettei ihan pääse unohtumaan koko laji. Mamma jo innokkaana tilasi itselleen kisalisenssinkin tälle vuodelle, tosin voi olla että syksyllä käydään vain pari epävirallista kisaa läpi ja virallisemmat jäävät sitten ensi vuoden puolelle. Mutta eihän sitä tiedä jos vaikka hulluus iskee loppuvuodesta, ties vaikka tässä vielä päästäisiin kisojen makuun tämänkin vuoden puolella...