Kesä meillä on mennyt rauhakseen kotosalla, harrastuksetkin ovat olleet tauolla heinäkuun. Alkukesästä Nuka kävi ahkerasti arkitokossa ja näyttelykoulutuksessa ja kolme mätsäriäkin kierrettiin, tuloksina ensin punainen ilman sijoitusta, sitten sinisten neljäs ja lopulta punaisten toinen! Virallisista näyttelyistä olikin jo oma tekstinsä aiemmin. Nyt elokuussa tarkoituksenamme oli aloittaa arkitokossa käyminen uudestaan, mutta juoksut tulivat ja yllättivät, joten sekin saa nyt odottaa syyskuun loppuun. Juoksujen jälkeen aloitamme myös agilityn HSKK:n jatkoryhmässä, alkeet opiskelimme itsenäisesti kasvattajien suosiollisella opastuksella kesän mittaan.

Nuka on luonteeltaan yhä iloinen touhottaja, hieman pöhkö mutta huomattavasti jo fiksumpi kuin ihan pienenä. Malttiakin on kertynyt jo rutkasti lisää, mutta ei vielä tarpeeksi. Nukan kouluttaminen on ollut loppujen lopuksi aika helppoa, käskyjen perillemeno on välillä ollut vähän hidasta, mutta sitten kun Nuka jonkun asian tajuaa tottelee se jotakuinkin välittömästi, koska haluaa aina tehdä oikein ja saada mamman onnelliseksi. Nellaan verrattuna tämä onkin suurin ero koulutettavuudessa, Nella hyppii vaikka päällään jos namia on luvassa, mutta miellyttämishalu ei ole lähelläkään Nukaa. Nuka tottelee yleensä hyvin ilmankin namia jos vain ymmärtää (/muistaa) mitä siltä pyydetään.

Nellan kanssa Nuka tulee yhä hyvin toimeen, juurikaan ne eivät enää leiki keskenään mutta yhteiselo sujuu useimmiten ilmanyhteenottoja. Satunnaisia tappeluita tulee yhä, sillä Nuka sinnikkäästi yrittää Nellaa saada leikkimään ja Nella joskus on kovastikin eri mieltä. Aika harvaksi ovat kunnon pöllytykset kuitenkin käyneet, onneksi.

Neron kanssa Nuka ei juurikaan ole päässyt enää aikaa viettämään, Nero kun muutti tarhaan, mutta lenkkejä mennään yhdessä ja Nuka käy aina pussaamassa Neron ihan likomäräksi joka kerta heidän nähdessään. Nukan uusi bestis onkin Veera-husky joka nyt siis asustelee tarhassamme Neron kanssa, Nukan mielestä on kamalan hauskaa käydä haastamassa Veera leikkiin aidan takaa, juosta itse kovaa karkuun ja saada Veera juoksentelemaan ympäri tarhaa. Ilman aitaa välissä Nuka hieman aristelee Veeraa, mutta satunnaisesti uskaltautuu Veeraakin pussailemaan ja haastamaan leikkiin. Lenkeillä Veera pitää kyllä huolen siitä että Nuka tajuaa paikkansa laumassa ja örähtelee Nukalle aina, jos se sattuu liian lähelle Veeran löytämää hajupaikkaa.

Vieraat ihmiset ja koirat ovat Nukalle yhä pelottavia ja niitä pitääkin kovasti haukkua. Varsinkin rullaluistelijat saavat Nukan aina raivon partaalle kun tulevat ja vilahtavat vain pelottavasti ohi mitään sanomatta. Elättelemme toivoja että juoksujen jälkeen Nukan päässä naksahtaisi joku "aikuisvaihde" päälle ja tällaiset hölmöt pelot jäisivät taakse, mutta saa nyt nähdä miten käy. Toisaalta, onhan tässä pikkuhiljaa menty koko ajan parempaan suuntaan, niin ehkä nyt taas kun päästään tohinoihin mukaan harjoituskentille saadaan tätä pelkoasiaakin taas poistettua.