Kukapa koira ei olisi onnellinen päästessään välillä eroon omistajistaan, että saisi kerrankin levätä rauhassa ilman että tarvisi koko ajan touhuta jotain ihmisten kanssa...? Tai sitten ei. Nuka oli ainakin sitä mieltä, että muutaman tunnin yksinolo ei ollut yhtään mukavaa. Yleensä on ottanut ihan rauhallisesti, mutta tänään olikin jo toinen päivä peräkkäin, kun piti olla 4 tuntia itsekseen, joten olihan se kehitettävä jotain ohjelmaa.

Kun omistajat ovat poissa asuu Nella makuuhuoneessa, Nero eteisessä ja Nuka omassa parin neliön aitauksessaan olohuoneessa. Aitauksessa Nukalla on oma sänky, häkki, vesikuppi, pissapaperia ja kohtuullisen iso kasa leluja ja pari puruluuta. Siinä ei kuitenkaan ollut riittävästi, vaan Nuka halusi laajentaa reviiriään ja onnistui kuin onnistuikin (näemmä ankaran ryskyttämisen avulla) siirtämään aitaustaan sen verran, että pienenpieni nukanmentävä aukko muodostui aidan toiseen päähän. Siitäkin sen oli kammettava itsensä vielä pahvilaatikon yli päästäkseen muualle huoneeseen. Nuka on jo aiemmin osoittanut suurta kiinnostusta kaikkea sohvapöydällä olevaa tavaraa kohtaan (siellä on ison romukasan lisäksi myös pieni koirannamipussi satunnaisia kiltteyden hetkiä varten) ja on välillä protestinomaisesti käynytkin nykäisemässä pari kaukosäädintä lattialle. Tällä kertaa lattialle olikin sitten revitty joka ikinen kaukosäädin (ja yksi tuupattu vielä sohvan alle kadoksiin), järjestelmäkamera, läppärin suojusliina, paperitavaraa (harmi että se ainoa lasku oli jätetty rauhaan), Nukan kynsisakset, käsityötarvikkeita yms. epämääräistä pikkusälää. Lisäksi mamman jumppapallo oli kieritetty keskelle lattiaa ja sen takana piilossa olleista kukkasista oli revitty lehtiä ja murusteltu niitä pitkin huonetta. Oman käyttämättömän pissasanomalehtensäkin Nuka oli silpunnut, kuten myös yhden puoliksi käytetyn nenäliinan. Lopulta kyllästyttyään leikkimään uusilla leluillaan Nuka oli tehnyt komean pissalammikon (osunut onneksi puolittain sanomalehdelle), jossa se sitten tanssahtelikin iloisena häntää heiluttaen (ja pissaisia tassunjälkiä tehden), kun mamma saapui kotiin valmiina kehumaan Nukaa hienosta yksinolosta. Onni onnettomuudessa, että kaikki arvokas säilyi ehjänä, Nuka ei kuitenkaan ollut pureskellut mitään muuta kuin noita papereita. Namipussikin säilyi koskemattomana, sillä se oli riittävän keskellä pöytää, johon Nuka ei ylettänyt.