Nukan elämästä on muodostunut tasaisen tylsää, vaikka ihan tuo näyttää useimmiten nauttivan olostaan. Mamma palasi syksyllä äitiysloman jälkeen työelämään, joten Nukakin on päässyt tutustumaan normaalin koiran arkeen - yksinoloon. Tosin aluksi Nukalla oli tietysti Nella seurana, mutta sepä ei Nukalle riittänyt. Jos ei ollut protestikakat odottamassa kotiintulijaa, niin jo oli käyty pureskelemassa jotain pientä, joskus kukkasta, joskus jotain Sennin vaatetta/tavaraa mikä nyt pienen kuonon ulottuvilla oli. Ei koskaan mitään kallista, eikä kerralla paljoa, mutta hyvin usein kuitenkin jotain. Tämän johdosta Nuka siirtyi asumaan päivien ajaksi Nellan huoneeseen, josta karsittiin kaikki luvaton pois ja annettiin paljon luvallista tilalle. Syntyi uusi ongelma. Jos Nukalle jätti minkä tahansa syötävän puruluun (ei edes minkään jättiläisen), niin pienen pieni masu tuli ihan täyteen ja kotiintulijaa odotti tällä kertaa ihan hätään tehty kakka. Siispä Nukan päivähuone muuttui yhä ankeammaksi, leluja siellä toki on ja vesikuppi ja oikein ihana tyyny missä nukkua. Tällä järjestelyllä on nyt jokunen viikko menty ilman tavaravahinkoja ja kakatkin tulevat jälleen ulos.

Kakoista puheen ollen lienee pakko mainita, että Nuka on jälleen alkanut syödä kakkaa, omia, vieraita, kaikki kelpaa. Nykyisin käy varsin mielellään myös tyhjentämässä Sennin potan, mikäli ihmiset sitä eivät muista välittömästi puhdistaa. Lähes joka lenkillä tarttuu joku pökäle suuhun, ihan sama vaikka kiellettäisiin sen miljoona kertaa. Irrottaa kyllä useimmiten käskystä, mutta yleensä siinä vaiheessa on jo pari haukkaisua mahassa. Sinänsä tuo ei niin vaarallista ole, koska Nuka ei sentään enää ripuloi/oksenna kakkoja syötyään.

Nellan kanssa Nuka elelee sulassa sovussa, pinetä painia harrastetaan lähes päivittäin ja tappeluitakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Neron ja Veeran näkeminen yhteislenkeillä on Nukan päivän kohokohta, silloin pitää aina hyppiä ja pomppia ja nuolla toiset ihan märiksi (tai ainakin yrittää).

Kiltti Nuka on kuin mikä, antaa Sennin tehdä itselleen käytännössä mitä vain. Vieraille lapsille ei kylläkään ihan yhtä kiltti ole, lähinnä juoksee karkuun jos joku yrittää tulla rapsuttamaan. Vieraisiin ihmisiin Nuka on jo aika tottunut, joskus pitää silti toki haukkua toiset pataluhaksi. Koirien kanssa yhteistoiminta ei vain vieläkään suju, joskus Nuka uskaltaa vieraita koiria nuuhkaista vaivihkaa peräpäästä, mutta jos naamat ovat vastatusten syntyy hirveä rähinä ja hampaat louskuvat. Saa nyt nähdä meneekö tuolle ikinä järki päähän siinä asiassa.

Muuten Nukan elämä onkin vain normaalikoiran elämää, lenkkeilyä, kerran viikossa agilitya, kesällä ehkä taas arkitokoa ja mahdollisesti jokunen mätsäri/näyttely. Sisällä pääasiassa nukutaan, painitaan lelujen kanssa, leikitään Sennin kanssa tai kerjätään ruokaa. Pelkkää koiranelämää siis =)