Nuka kävi tänään taas pitkästä aikaa näyttelemässä, tällä kertaa Sipoon ryhmänäyttelyssä. Nuka näyttelikin oikein hienosti kaunista koiraa ja palkittiin sen vuoksi ERInomaisella arvostelulla mamman suureksi hämmästykseksi. Jatkomenestystä ei sentään tullut, muut paikalla olleet olivat vielä himpun verran kauniimpia (tai ainakin varttuneempia) ja heille suomme ilomielin menestyksen. Me salaa haaveilimme EH:sta, joten ERI todellakin ylitti odotukset.  Tuomarin (Rainer Vuorinen) mielestä Nuka oli varsin kaunis ja upea koira, mutta kovasti vielä hintelä. Kysyi syökö Nuka hyvin ja mamma kertoi ilomielin miten ahne possu Nuka on, mutta kun on sattunut suora putki ruuansulatuselimistön paikalle niin ei voi mitään. Käytökseltäänkin Nuka onnistui hienosti hämäämään tuomarin uskomaan, että Nuka olisi reipas ja sosiaalinen pikku koira, Nuka nimittäin unohti täysin panikoida ja arastella tuomaria vaan meni ihan oma-alotteisesti ensin nuuhkimaan tuomarin ja sitten antoi koskea ja katsoa hampaatkin ilman mitään pakituksia ja luimuiluita. Arvostelu kuului kokonaisuudessaan:

"Sievä nuori koira, jolla hyvät mittasuhteet ja pää. Kaunis väritys korvahapsuissa. Erinomainen ylälilnja. Runko on vielä kapea. Liikkeet vapaat."

Nyt kevään aikana käymme vielä pari mätsäriä harjoituksen ja hyvän mielen vuoksi, sitten mamma keskittyy pullauttamaan uutta elämää masusta pois. Nukan seuraavat näytelmät ajoittuvat siis todennäköisesti loppukesään/syksyyn. Jos vaikka kahden vuoden iän lähestyessä alkaisi ruuasta jäädä jotain luidenkin päälle.

Nuka harjoittelee kotona poseerausta.

Nukan elämästä on muodostunut tasaisen tylsää, vaikka ihan tuo näyttää useimmiten nauttivan olostaan. Mamma palasi syksyllä äitiysloman jälkeen työelämään, joten Nukakin on päässyt tutustumaan normaalin koiran arkeen - yksinoloon. Tosin aluksi Nukalla oli tietysti Nella seurana, mutta sepä ei Nukalle riittänyt. Jos ei ollut protestikakat odottamassa kotiintulijaa, niin jo oli käyty pureskelemassa jotain pientä, joskus kukkasta, joskus jotain Sennin vaatetta/tavaraa mikä nyt pienen kuonon ulottuvilla oli. Ei koskaan mitään kallista, eikä kerralla paljoa, mutta hyvin usein kuitenkin jotain. Tämän johdosta Nuka siirtyi asumaan päivien ajaksi Nellan huoneeseen, josta karsittiin kaikki luvaton pois ja annettiin paljon luvallista tilalle. Syntyi uusi ongelma. Jos Nukalle jätti minkä tahansa syötävän puruluun (ei edes minkään jättiläisen), niin pienen pieni masu tuli ihan täyteen ja kotiintulijaa odotti tällä kertaa ihan hätään tehty kakka. Siispä Nukan päivähuone muuttui yhä ankeammaksi, leluja siellä toki on ja vesikuppi ja oikein ihana tyyny missä nukkua. Tällä järjestelyllä on nyt jokunen viikko menty ilman tavaravahinkoja ja kakatkin tulevat jälleen ulos.

Kakoista puheen ollen lienee pakko mainita, että Nuka on jälleen alkanut syödä kakkaa, omia, vieraita, kaikki kelpaa. Nykyisin käy varsin mielellään myös tyhjentämässä Sennin potan, mikäli ihmiset sitä eivät muista välittömästi puhdistaa. Lähes joka lenkillä tarttuu joku pökäle suuhun, ihan sama vaikka kiellettäisiin sen miljoona kertaa. Irrottaa kyllä useimmiten käskystä, mutta yleensä siinä vaiheessa on jo pari haukkaisua mahassa. Sinänsä tuo ei niin vaarallista ole, koska Nuka ei sentään enää ripuloi/oksenna kakkoja syötyään.

Nellan kanssa Nuka elelee sulassa sovussa, pinetä painia harrastetaan lähes päivittäin ja tappeluitakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Neron ja Veeran näkeminen yhteislenkeillä on Nukan päivän kohokohta, silloin pitää aina hyppiä ja pomppia ja nuolla toiset ihan märiksi (tai ainakin yrittää).

Kiltti Nuka on kuin mikä, antaa Sennin tehdä itselleen käytännössä mitä vain. Vieraille lapsille ei kylläkään ihan yhtä kiltti ole, lähinnä juoksee karkuun jos joku yrittää tulla rapsuttamaan. Vieraisiin ihmisiin Nuka on jo aika tottunut, joskus pitää silti toki haukkua toiset pataluhaksi. Koirien kanssa yhteistoiminta ei vain vieläkään suju, joskus Nuka uskaltaa vieraita koiria nuuhkaista vaivihkaa peräpäästä, mutta jos naamat ovat vastatusten syntyy hirveä rähinä ja hampaat louskuvat. Saa nyt nähdä meneekö tuolle ikinä järki päähän siinä asiassa.

Muuten Nukan elämä onkin vain normaalikoiran elämää, lenkkeilyä, kerran viikossa agilitya, kesällä ehkä taas arkitokoa ja mahdollisesti jokunen mätsäri/näyttely. Sisällä pääasiassa nukutaan, painitaan lelujen kanssa, leikitään Sennin kanssa tai kerjätään ruokaa. Pelkkää koiranelämää siis =)

Alkeistreeniä kotipihalla.

Tyynyillä on kiva nukkua, varsinkin rotan kanssa.

Nuka tykkää rämpiä hangessa.

Ulkotarhan ovella vahtimassa, josko pääsisi sisään herkkupatojen (=huskynkakkojen) ääreen.

Yleisön pyynnöstä taitaa olla mamman aika aktivoitua hieman päivittämään tänne Nukan kuulumisia.

Tärkeimpänä uutisena on tietysti Nukan agilityharrastuksen alkaminen. Harjoittelu alkoi heti juoksujen loputtua ja kerran viikossa olemme nyt käyneet treenaamassa pitkin talvea. Esteissä ei mitään suuria ongelmia ole ollut, hypyt piti tosin aloittaa varsin matalalta, koska muuten Nuka meni ali (ja eipä sitä nyt vuoden ikäistä viitsi ihan maksimikorkeudesta hyppyyttääkään). Putki tuotti aluksi suurta tuskaa, suora putki ei ollut mikään ongelma, mutta mutkainen ja varsinkin tumma putki ei Nukalle aluksi kelvannut ollenkaan. Lopulta runsaan harjoittelun jälkeen Nuka äkkäsi, että sieltähän pääsee sittenkin läpi ja siinä samassa putkesta tuli Nukan lempieste A:n lisäksi. Nykyisin putki onkin melkeinpä luotettavin este, johon Nuka irtoaa useankin metrin päästä jos vain vauhtia on riittävästi.

Toinen pienehkö ongelma on keinu, kyllä Nuka sen yleensä menee, välillä vain muistaa että ei tämä ollutkaan niin kivaa ja ei suostu kiipeämään. Mutta joka kerran on kyllä lopuksi senkin mennyt, kun vain on riittävästi ollut namia tarjolla. Useimmiten ei kuitenkaan mitään ongelmaa ole ja keinu menee ihan mukavasti. Kepeissä on vähän sama juttu, useimmiten ihan ok (tosin ei kyllä ilman hyvin tarkkaa ohjausta ymmärrä niistä mitään), välillä tulee päiviä jolloin mutkittelu ei vain Nukan aivoihin mahdu.

Vauhtia Nukalta löytyy ja intoa, vielä kun mammaan saisi hieman poweria lisää että pysyisi perässä. Aika tarkkaa ohjaustakin Nuka vaatii, muuten lähtee äkkiä etsimään sitä omaa lempiestettänsä ja muutenkin vähän soveltaa rataa omaan tarkoitukseen. Nameissa Nuka on vielä kovasti kiinni ja seuraakin namikättä kuin hai laivaa, joskus voisi varmaan kokeilla miten rata sujuu ilman nameja. Nyt on kuitenkin vielä tärkeintä, että palkka tulee hyvästä suorituksesta nopeaan, varsinkin kontakteilla.

Hyvänä päivänä olemme menneet kakkosluokan radan nollana läpi (toki namit ovat mukana ja koiraankin on koskettu matkalla), huonona taas Nukaa ei voisi juuri kiinnostaa. Onneksi huonoja päiviä on aika harvassa. Yleensä harjoituksissa ehdimme tehdä yhden pitkän radan pari kertaa ja toisen pikkukiemurtelun toiset kaksi kertaa. Välillä huomaa, että viimeiset alkavat olla Nukalle liikaa, kun ei enää keskittyminen riitä niin pitkälle. Varsinkin hitaammat kiemurteluradat lopussa saattavat viedä Nukan mielenkiinnon äkkiä pois, Nuka kun haluaisi vain juosta kovaa ja vähän hyppiä matkalla.

Loppukevään ja kesän harjoitukset jäävätkin sitten vähän vähemmälle, mamma kun keskittyy taas kasvattamaan muhkeaa keskivartaloa. Toivottavasti Nuka pääsee kuitenkin välillä harjoittelemaan kasvattajien kanssa, ettei ihan pääse unohtumaan koko laji. Mamma jo innokkaana tilasi itselleen kisalisenssinkin tälle vuodelle, tosin voi olla että syksyllä käydään vain pari epävirallista kisaa läpi ja virallisemmat jäävät sitten ensi vuoden puolelle. Mutta eihän sitä tiedä jos vaikka hulluus iskee loppuvuodesta, ties vaikka tässä vielä päästäisiin kisojen makuun tämänkin vuoden puolella...

Jälleen kertynyttä kuvasatoa kesältä:

Nuka tutustuu Veeraan, aluksi piti vähän arastella ja haukkua.

Koko jengi lenkillä (kauniin symmetrisessä asetelmassa).

Poseerausta ajalta, jolloin Nukallakin oli vielä muutama karva.

Nellan tavoin Nukakin nauttii auringonotosta - harvoin tosin malttaa olla paikallaan kovin kauaa.

Nuka tietää että vauvan huoneeseen ei ole asiaa ja osaa jäädä kynnykselle odottelemaan.

Nukkumisen monet muodot...

Nella ja Nuka ottavat rennosti.

Nuka ja Senni tykkäävät touhuta keskenään.

Kesä meillä on mennyt rauhakseen kotosalla, harrastuksetkin ovat olleet tauolla heinäkuun. Alkukesästä Nuka kävi ahkerasti arkitokossa ja näyttelykoulutuksessa ja kolme mätsäriäkin kierrettiin, tuloksina ensin punainen ilman sijoitusta, sitten sinisten neljäs ja lopulta punaisten toinen! Virallisista näyttelyistä olikin jo oma tekstinsä aiemmin. Nyt elokuussa tarkoituksenamme oli aloittaa arkitokossa käyminen uudestaan, mutta juoksut tulivat ja yllättivät, joten sekin saa nyt odottaa syyskuun loppuun. Juoksujen jälkeen aloitamme myös agilityn HSKK:n jatkoryhmässä, alkeet opiskelimme itsenäisesti kasvattajien suosiollisella opastuksella kesän mittaan.

Nuka on luonteeltaan yhä iloinen touhottaja, hieman pöhkö mutta huomattavasti jo fiksumpi kuin ihan pienenä. Malttiakin on kertynyt jo rutkasti lisää, mutta ei vielä tarpeeksi. Nukan kouluttaminen on ollut loppujen lopuksi aika helppoa, käskyjen perillemeno on välillä ollut vähän hidasta, mutta sitten kun Nuka jonkun asian tajuaa tottelee se jotakuinkin välittömästi, koska haluaa aina tehdä oikein ja saada mamman onnelliseksi. Nellaan verrattuna tämä onkin suurin ero koulutettavuudessa, Nella hyppii vaikka päällään jos namia on luvassa, mutta miellyttämishalu ei ole lähelläkään Nukaa. Nuka tottelee yleensä hyvin ilmankin namia jos vain ymmärtää (/muistaa) mitä siltä pyydetään.

Nellan kanssa Nuka tulee yhä hyvin toimeen, juurikaan ne eivät enää leiki keskenään mutta yhteiselo sujuu useimmiten ilmanyhteenottoja. Satunnaisia tappeluita tulee yhä, sillä Nuka sinnikkäästi yrittää Nellaa saada leikkimään ja Nella joskus on kovastikin eri mieltä. Aika harvaksi ovat kunnon pöllytykset kuitenkin käyneet, onneksi.

Neron kanssa Nuka ei juurikaan ole päässyt enää aikaa viettämään, Nero kun muutti tarhaan, mutta lenkkejä mennään yhdessä ja Nuka käy aina pussaamassa Neron ihan likomäräksi joka kerta heidän nähdessään. Nukan uusi bestis onkin Veera-husky joka nyt siis asustelee tarhassamme Neron kanssa, Nukan mielestä on kamalan hauskaa käydä haastamassa Veera leikkiin aidan takaa, juosta itse kovaa karkuun ja saada Veera juoksentelemaan ympäri tarhaa. Ilman aitaa välissä Nuka hieman aristelee Veeraa, mutta satunnaisesti uskaltautuu Veeraakin pussailemaan ja haastamaan leikkiin. Lenkeillä Veera pitää kyllä huolen siitä että Nuka tajuaa paikkansa laumassa ja örähtelee Nukalle aina, jos se sattuu liian lähelle Veeran löytämää hajupaikkaa.

Vieraat ihmiset ja koirat ovat Nukalle yhä pelottavia ja niitä pitääkin kovasti haukkua. Varsinkin rullaluistelijat saavat Nukan aina raivon partaalle kun tulevat ja vilahtavat vain pelottavasti ohi mitään sanomatta. Elättelemme toivoja että juoksujen jälkeen Nukan päässä naksahtaisi joku "aikuisvaihde" päälle ja tällaiset hölmöt pelot jäisivät taakse, mutta saa nyt nähdä miten käy. Toisaalta, onhan tässä pikkuhiljaa menty koko ajan parempaan suuntaan, niin ehkä nyt taas kun päästään tohinoihin mukaan harjoituskentille saadaan tätä pelkoasiaakin taas poistettua.

Tänään Nukasta tuli virallisesti iso tyttö, sillä ensimmäiset juoksut alkoivat vihdoin. Nuka tekikin niitä nelisen kuukautta, joten johan se oli aikakin. Tyttö on ollut lievästi hämmentynyt uudesta olotilastaan ja Nerosta on nyt tullut Nukan uusi paras kaveri, Nero kun ei vähään aikaan ole muuten juuri Nukaa noteerannut. Nella sen sijaan ainakin vielä ottaa yllättävän rauhassa, todennäköisesti leikkaus teki sen, että Nella ei jaksa enää niin välittää muiden juoksuista (haistelee kyllä mielellään ja onkin paljon tarkempi haistamaan lähestyvät juoksut kuin esim. Nero).

Nuka uudessa karvattomassa lookissaan kera pöksyjen.

Nuka on ehtinyt heinäkuun aikana osallistua jo kahteen viralliseen näyttelyyn, rotuyhdistyksen erikoisnäyttelyyn 10.7 ja Lammin ryhmänäyttelyyn 17.7. Erkkarissa koiria oli yli sata, Lammilla olimme ainoa rodun edustaja, joten ääripäät on nyt koettu.

Erkkarissa Riihimäellä sää oli helteinen, mutta onneksi näyttelypaikka oli mukavan varjoisa. Nuka jaksoi olla mukana koko päivän, äiskä kun oli lupautunut näyttelyyn töihin ja eiköhän sitä olisi muutenkin tullut oltua loppuun asti, ensimmäinen erkkari kun oli. Menestystä ei meille sen kummemmin herunut (tosi ylläri...), junnunarttuja oli meidän lisäksemme 11 kpl ja parhaat keräsivät ERIt, meille annettiin sentään EH vaikka Nuka oli tiputtanut helteiden myötä jotakuinkin kaikki karvansa ja lapojen seutu ja kyljet kiilsivät pelottavan mustina (pohjakarva peittää mustat, mutta nyt kun pohjakarvaa ei ollut...). Tuomarisetäkin (Wout Arxhoek, Hollanti) vähän pelotti, setä kun oli vähän "hassu", mutta hampaat Nuka näytti silti kiltisti ja hieman kiemurrellen antoi tutkiakin. Joko tuomari tai kehäsihteeri kuuli Nukan iän väärin, koska se arvosteluun kirjattiin pari kuukautta liian vanhaksi, mutta väliäkö tuolla.

Arvostelu:
"12 months old. Very good type. Nice head. Good body. Good tailset. For the age good brisket. Behind good angulations, fore a bit too straight. Texture of the coat is okay, but little too much black hair."

Lammilla olimme tosiaan ainoita rotumme edustajia ja pääsimmekin hyvin pian kehään, meitä ennen kun oli vain kaksi koiraa. Tällä kertaa Nuka oli paljon rennompi kehässä ja antoi tuomarin (Markku Santamäki) kiltisti tutkia itsensä ja hampaatkin näytti ihan kiltisti. Tuomarin mielestä Nuka näytti niin pieneltä (kun ei ollut vertailukohtaa), että halusi mitata sen ja äiskä oli mielessään, kun sai itsekin tietää puolivirallisen mitan. 37,5 cm neiti sitten on, eli ei mikään ihan onneton rääpäle kuitenkaan! Seisoimme kehässä varmaan ikuisuuden, tuomari käytti meihin todella paljon aikaa. Tuloksena kuitenkin H, johtuen ihan siitä, että Nuka on niin laiha luikero tällä hetkellä, kun mennä touhottaa niin kamalasti ja kaikki mitä syö tuntuu tulevan silti toisesta päästä ulos. Tuomari kuitenkin jäi juttelemaan pitkäksi aikaa kehän jälkeen meidän kanssamme ja antoi muutamia ihan hyviä vinkkejä ruokintaan ja kehäesiintymiseenkin. Hyvä mieli näyttelystä jäi ja arvostelu oli kuitenkin aika lupaava, tuomari sanoikin, että vähän lisää massaa ja karva kuntoon, niin sitten sopii tulla uudestaan =)

Arvostelu:
"Vielä kehitysvaiheessa oleva, rungon mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempi, eli hyvät mittasuhteet, mutta rungon ja rintakehän tulee vielä kehittyä. Kiitettävä luusto. Hyvä väritys, mutta turkki ei vielä täysin puhdistunut, mustaa karvaa vielä hartioiden seudulla. Tasapainoiset liikkeet. Käyttäytyy luottavaisesti & riittävän ryhdikkäästi, voisi olla iloisempi."

Näistä arvosteluista viisastuneena (?) kävimme hakemassa Nukalle hieman rasvaisempaa ruokaa (ökyhinnalla, vararikko uhkaa jos tuota pitää pitkän aikaa syödä!), josko se olisi sitten se kikka kolmonen että Nuka saisi vähän luiden ja nahan väliin täytettä. Toisaalta onhan Nukalla tässä aikaa kehittyä, kakarahan se vasta on. Nyt kierrämme taas muutamia mätsäreitä ja hiomme kehäkäytäytymistä, syksymmällä on ehkä sitten taas oikeiden näytelmien vuoro.

Nuka kävi tänään elämänsä ensimmäisessä mätsärissä, tai olemmehan me kehän laidalla ennenkin olleet, mutta tänään oli ensimmäinen osallistuminen. Kaikki Nukan tuntevat tietävät miten hankala tämä meidän alkuvaiheemme on ollut näiden pelkäämisongelmien takia, joten Johannaa vähän jännitti mitä tästä tulisi ja että saisiko Nuka vieraan ihmisen käpälöinnistä jotain elinikäisiä traumoja, joita paikkailtaisiin sitten seuraavat vuodet. Arkitokokoulutuksessa kuitenkin ihmisten kohtaaminen on sujunut koko ajan paremmin ja paremmin (Nuka alkaa ymmärtää, että koiraihmisillä on usein namia taskuissa), joten päätimme sitten uskaltaa lähteä kokeilemaan mitä touhusta tulisi.

Aluksi Nuka tietysti herätti koko Vihdin kertomalla kovaan ääneen, että hän on saapunut paikalle. Seuraavaksi tehtiin paniikkikakkaa keskelle tietä. Ihan tuttu meininki siis. Mutta kehän laidalla seisoskellessamme Nukakin pikkuhiljaa rauhottui, haukkui kyllä jos joku muu haukkui tai tuli liian lähelle, mutta muuten oli ihan cool äidin lihapullista haaveillen. Itse kehässä Nuka olikin sitten jo itse täydellisyys (ainakin äidin mielestä), kulki kauniisti (tai niinkuin 9-kuinen lähes harjoittelematon voi kauniisti mennä), seisoi kauniisti ja mikä parasta, ei ollut moksiskaan pöydällä olosta ja koskettelusta! Hampaatkin sai tuomarityttö katsoa ihan hyvin, kunhan lihapullatarjoilu pelasi. Nuka kyllä selvästi jännitti ja nojautui Johannaan päin, mutta ei hötkyillyt ja hyppinyt eikä todellakaan murissut eikä kamalasti pakittanutkaan.

Tuomari palkitsi Nukan kauniin käytöksen puanisella nauhalla, mutta sijoitusta ei sentään vielä tullut. Mutta nyt uskallamme mennä toistekin mätsäriin ja kesemmällä varmaankin sitten jo oikeisiin näyttelyihinkin.

Nuka on saanut uuden perheenjäsenen, Veera-husky liittyi laumaamme helatorstaina. Veera tosin muutti Neron seuraksi tarhaan, joten Nuka on sitä käynyt haistelemassa vain verkon takaa. Hieman Nuka pelkää, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin muun rotuisia koiria. Ja eiköhän se verkkoaitakin auta asiaa.

Muuten Nukan elämä onkin tasaisen tylsää, kerran viikossa käydään koirakentällä haukkumassa vieraita koiria ( =arkitoko-koulussa). Kotonakin harjoitellaan käskyjä jonkinverran, varsinkin luoksetuloa, koska Nuka on aika paljon pihalla vapaana ja lähtee aina välillä harhailemaan vähän kauemmaksi. Nukasta onkin ihanaa haistella heinikkoa, järsiä keppejä ja puunjuuria ja hepuloida pitkin pihaa ihan muuten vaan. Ja kaikkien pörriäistenkin jahtaaminenkin on ihanaa, vaikka äiti sen aina kieltääkin, koska pelkää että neiti nappaa jonain kertana ampiaisen lennosta.

Nuka on muuten myös ihan yhtä vesikauhuinen kuin Nellakin (ellei jopa pahempi), helteiden aikaan kun yritimme ohjata koiria ojaan vilvoittelemaan esitti Nuka hienoimmat nelitassujarrutuksensa. Nella sentään nykyisin käy ihan surutta kahlailemassa vedessä, vaikkei uimaan suostukaan, Nukalle tuli äkkilähtö kun "vahingossa" sattui matalaan ojaan joutumaan.

Tässä taas muutamia kuvia kasvaneesta tyttösestä:

Toukokuun alussa huskyporukan patikkaretkellä.

Nuka ja lelut

Hankalahko nukku-asento.

Pallo on yhä ihana, vaikka siitä kuoret lähtivätkin!

Nuka 9 kk.

Tähän nyt ei ole mitään lisättävää...