Kuvaongelmien takia Nukan blogi on jäänyt täysin päivittämättä. Nuka seikkaileekin nykyisin muiden koiriemme kanssa yhteisblogissa osoitteessa http://koohots.blogspot.fi

Nuka kävi tänään taas pitkästä aikaa näyttelemässä, tällä kertaa Sipoon ryhmänäyttelyssä. Nuka näyttelikin oikein hienosti kaunista koiraa ja palkittiin sen vuoksi ERInomaisella arvostelulla mamman suureksi hämmästykseksi. Jatkomenestystä ei sentään tullut, muut paikalla olleet olivat vielä himpun verran kauniimpia (tai ainakin varttuneempia) ja heille suomme ilomielin menestyksen. Me salaa haaveilimme EH:sta, joten ERI todellakin ylitti odotukset.  Tuomarin (Rainer Vuorinen) mielestä Nuka oli varsin kaunis ja upea koira, mutta kovasti vielä hintelä. Kysyi syökö Nuka hyvin ja mamma kertoi ilomielin miten ahne possu Nuka on, mutta kun on sattunut suora putki ruuansulatuselimistön paikalle niin ei voi mitään. Käytökseltäänkin Nuka onnistui hienosti hämäämään tuomarin uskomaan, että Nuka olisi reipas ja sosiaalinen pikku koira, Nuka nimittäin unohti täysin panikoida ja arastella tuomaria vaan meni ihan oma-alotteisesti ensin nuuhkimaan tuomarin ja sitten antoi koskea ja katsoa hampaatkin ilman mitään pakituksia ja luimuiluita. Arvostelu kuului kokonaisuudessaan:

"Sievä nuori koira, jolla hyvät mittasuhteet ja pää. Kaunis väritys korvahapsuissa. Erinomainen ylälilnja. Runko on vielä kapea. Liikkeet vapaat."

Nyt kevään aikana käymme vielä pari mätsäriä harjoituksen ja hyvän mielen vuoksi, sitten mamma keskittyy pullauttamaan uutta elämää masusta pois. Nukan seuraavat näytelmät ajoittuvat siis todennäköisesti loppukesään/syksyyn. Jos vaikka kahden vuoden iän lähestyessä alkaisi ruuasta jäädä jotain luidenkin päälle.

Nuka harjoittelee kotona poseerausta.

Nukan elämästä on muodostunut tasaisen tylsää, vaikka ihan tuo näyttää useimmiten nauttivan olostaan. Mamma palasi syksyllä äitiysloman jälkeen työelämään, joten Nukakin on päässyt tutustumaan normaalin koiran arkeen - yksinoloon. Tosin aluksi Nukalla oli tietysti Nella seurana, mutta sepä ei Nukalle riittänyt. Jos ei ollut protestikakat odottamassa kotiintulijaa, niin jo oli käyty pureskelemassa jotain pientä, joskus kukkasta, joskus jotain Sennin vaatetta/tavaraa mikä nyt pienen kuonon ulottuvilla oli. Ei koskaan mitään kallista, eikä kerralla paljoa, mutta hyvin usein kuitenkin jotain. Tämän johdosta Nuka siirtyi asumaan päivien ajaksi Nellan huoneeseen, josta karsittiin kaikki luvaton pois ja annettiin paljon luvallista tilalle. Syntyi uusi ongelma. Jos Nukalle jätti minkä tahansa syötävän puruluun (ei edes minkään jättiläisen), niin pienen pieni masu tuli ihan täyteen ja kotiintulijaa odotti tällä kertaa ihan hätään tehty kakka. Siispä Nukan päivähuone muuttui yhä ankeammaksi, leluja siellä toki on ja vesikuppi ja oikein ihana tyyny missä nukkua. Tällä järjestelyllä on nyt jokunen viikko menty ilman tavaravahinkoja ja kakatkin tulevat jälleen ulos.

Kakoista puheen ollen lienee pakko mainita, että Nuka on jälleen alkanut syödä kakkaa, omia, vieraita, kaikki kelpaa. Nykyisin käy varsin mielellään myös tyhjentämässä Sennin potan, mikäli ihmiset sitä eivät muista välittömästi puhdistaa. Lähes joka lenkillä tarttuu joku pökäle suuhun, ihan sama vaikka kiellettäisiin sen miljoona kertaa. Irrottaa kyllä useimmiten käskystä, mutta yleensä siinä vaiheessa on jo pari haukkaisua mahassa. Sinänsä tuo ei niin vaarallista ole, koska Nuka ei sentään enää ripuloi/oksenna kakkoja syötyään.

Nellan kanssa Nuka elelee sulassa sovussa, pinetä painia harrastetaan lähes päivittäin ja tappeluitakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Neron ja Veeran näkeminen yhteislenkeillä on Nukan päivän kohokohta, silloin pitää aina hyppiä ja pomppia ja nuolla toiset ihan märiksi (tai ainakin yrittää).

Kiltti Nuka on kuin mikä, antaa Sennin tehdä itselleen käytännössä mitä vain. Vieraille lapsille ei kylläkään ihan yhtä kiltti ole, lähinnä juoksee karkuun jos joku yrittää tulla rapsuttamaan. Vieraisiin ihmisiin Nuka on jo aika tottunut, joskus pitää silti toki haukkua toiset pataluhaksi. Koirien kanssa yhteistoiminta ei vain vieläkään suju, joskus Nuka uskaltaa vieraita koiria nuuhkaista vaivihkaa peräpäästä, mutta jos naamat ovat vastatusten syntyy hirveä rähinä ja hampaat louskuvat. Saa nyt nähdä meneekö tuolle ikinä järki päähän siinä asiassa.

Muuten Nukan elämä onkin vain normaalikoiran elämää, lenkkeilyä, kerran viikossa agilitya, kesällä ehkä taas arkitokoa ja mahdollisesti jokunen mätsäri/näyttely. Sisällä pääasiassa nukutaan, painitaan lelujen kanssa, leikitään Sennin kanssa tai kerjätään ruokaa. Pelkkää koiranelämää siis =)

Alkeistreeniä kotipihalla.

Tyynyillä on kiva nukkua, varsinkin rotan kanssa.

Nuka tykkää rämpiä hangessa.

Ulkotarhan ovella vahtimassa, josko pääsisi sisään herkkupatojen (=huskynkakkojen) ääreen.

Yleisön pyynnöstä taitaa olla mamman aika aktivoitua hieman päivittämään tänne Nukan kuulumisia.

Tärkeimpänä uutisena on tietysti Nukan agilityharrastuksen alkaminen. Harjoittelu alkoi heti juoksujen loputtua ja kerran viikossa olemme nyt käyneet treenaamassa pitkin talvea. Esteissä ei mitään suuria ongelmia ole ollut, hypyt piti tosin aloittaa varsin matalalta, koska muuten Nuka meni ali (ja eipä sitä nyt vuoden ikäistä viitsi ihan maksimikorkeudesta hyppyyttääkään). Putki tuotti aluksi suurta tuskaa, suora putki ei ollut mikään ongelma, mutta mutkainen ja varsinkin tumma putki ei Nukalle aluksi kelvannut ollenkaan. Lopulta runsaan harjoittelun jälkeen Nuka äkkäsi, että sieltähän pääsee sittenkin läpi ja siinä samassa putkesta tuli Nukan lempieste A:n lisäksi. Nykyisin putki onkin melkeinpä luotettavin este, johon Nuka irtoaa useankin metrin päästä jos vain vauhtia on riittävästi.

Toinen pienehkö ongelma on keinu, kyllä Nuka sen yleensä menee, välillä vain muistaa että ei tämä ollutkaan niin kivaa ja ei suostu kiipeämään. Mutta joka kerran on kyllä lopuksi senkin mennyt, kun vain on riittävästi ollut namia tarjolla. Useimmiten ei kuitenkaan mitään ongelmaa ole ja keinu menee ihan mukavasti. Kepeissä on vähän sama juttu, useimmiten ihan ok (tosin ei kyllä ilman hyvin tarkkaa ohjausta ymmärrä niistä mitään), välillä tulee päiviä jolloin mutkittelu ei vain Nukan aivoihin mahdu.

Vauhtia Nukalta löytyy ja intoa, vielä kun mammaan saisi hieman poweria lisää että pysyisi perässä. Aika tarkkaa ohjaustakin Nuka vaatii, muuten lähtee äkkiä etsimään sitä omaa lempiestettänsä ja muutenkin vähän soveltaa rataa omaan tarkoitukseen. Nameissa Nuka on vielä kovasti kiinni ja seuraakin namikättä kuin hai laivaa, joskus voisi varmaan kokeilla miten rata sujuu ilman nameja. Nyt on kuitenkin vielä tärkeintä, että palkka tulee hyvästä suorituksesta nopeaan, varsinkin kontakteilla.

Hyvänä päivänä olemme menneet kakkosluokan radan nollana läpi (toki namit ovat mukana ja koiraankin on koskettu matkalla), huonona taas Nukaa ei voisi juuri kiinnostaa. Onneksi huonoja päiviä on aika harvassa. Yleensä harjoituksissa ehdimme tehdä yhden pitkän radan pari kertaa ja toisen pikkukiemurtelun toiset kaksi kertaa. Välillä huomaa, että viimeiset alkavat olla Nukalle liikaa, kun ei enää keskittyminen riitä niin pitkälle. Varsinkin hitaammat kiemurteluradat lopussa saattavat viedä Nukan mielenkiinnon äkkiä pois, Nuka kun haluaisi vain juosta kovaa ja vähän hyppiä matkalla.

Loppukevään ja kesän harjoitukset jäävätkin sitten vähän vähemmälle, mamma kun keskittyy taas kasvattamaan muhkeaa keskivartaloa. Toivottavasti Nuka pääsee kuitenkin välillä harjoittelemaan kasvattajien kanssa, ettei ihan pääse unohtumaan koko laji. Mamma jo innokkaana tilasi itselleen kisalisenssinkin tälle vuodelle, tosin voi olla että syksyllä käydään vain pari epävirallista kisaa läpi ja virallisemmat jäävät sitten ensi vuoden puolelle. Mutta eihän sitä tiedä jos vaikka hulluus iskee loppuvuodesta, ties vaikka tässä vielä päästäisiin kisojen makuun tämänkin vuoden puolella...